Valtioneuvoston asetus ympäristökorvauksesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta (102 / 2026, alkuperäinen)

Aktiiviviljelijän on sitoutuessaan ilmoitettava valitsemansa lohkokohtaiset toimenpiteet. Aktiiviviljelijä voi valita 10 §:n 1–3, 7 ja 8 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen vuosittain. Edellä 10 §:n 5 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen voi valita sitoumuskauden aikana. Jos aktiiviviljelijä valitsee 10 §:n 4–6 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, sitä on noudatettava koko jäljellä olevan sitoumuskauden ajan.

Maanparannus- ja saneerauskasveja koskevassa lohkokohtaisessa toimenpiteessä aktiiviviljelijän on kasvatettava maanparannuskasveja tai saneerauskasveja lohkoilla, jotka ovat olleet edellisenä vuonna yksivuotisten tuotantokasvien viljelyssä. Maanparannus- ja saneerauskasveja saa kasvattaa samalla lohkolla kahtena perättäisenä vuonna. Toimenpidettä ei tarvitse toteuttaa jokaisena sitoumusvuotena.

Aktiiviviljelijän on huolehdittava nurmikasvuston laadusta ja sadontuottokyvystä koko sitoumuskauden ajan. Nurmen saa uusia sitoumuskauden aikana vain ilman muokkausta. Kasvustoa saa lannoittaa. Vuosittainen kasvinsuojelu ei ole sallittua.

Ympäristösopimus tulee voimaan sopimuskauden alkaessa. Hakemus ja elinvoimakeskuksen erillinen päätös muodostavat hyväksytyn voimassa olevan sopimuksen. Sopimus ei pysy voimassa, jos sopimuksen perusteella maksettavan ympäristökorvauksen vuosittaista maksua ei haeta, paitsi jos maksun hakematta jättäminen on aiheutunut eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 13 §:n 2 momentissa tarkoitetusta syystä.

Hoitosuunnitelmaksi voidaan hyväksyä myös Metsähallituksen tai elinvoimakeskuksen toimenpide- tai työkohdesuunnitelma, jos se täyttää 1 ja 2 momentissa säädetyt edellytykset.

Jos kyseessä on eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu ympäristösopimus, sopimuksen mukaisia toimenpiteitä voidaan tarvittaessa tarkentaa sopimuksen voimassaoloaikana, jotta sopimukselle asetetut tavoitteet eivät vaarantuisi. Tarkentaminen ja perinnebiotoopin arvoluokan muuttaminen voidaan tehdä korvauksen saajan hakemuksesta tai elinvoimakeskuksen aloitteesta ennen seuraavan sopimusvuoden alkua. Tarkentamista on haettava tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annetun lain (1334/2022) 3 luvussa säädettyä menettelyä noudattaen.

Jos poikkeuksellisista luonnonolosuhteista tai muusta ylivoimaisesta esteestä johtuen voimassa olevan ympäristösopimuksen suunnitelman mukainen laiduntaminen ei ole mahdollista tai se aiheuttaisi haittaa sopimusalueen luontoarvoille, tarkoituksenmukaista kohteen korvaavaa hoitoa tai sopimuksen päättämistä on haettava erikseen elinvoimakeskukselta.

Perinnebiotoopilla tarkoitetaan kallioketoa, ketoa, niittyä, rantaniittyä, lehdesniittyä, hakamaata, metsälaidunta tai nummea, jossa on nähtävissä selviä merkkejä aiemmasta laidunnuksesta tai alueen käytöstä karjan rehuntuotantoon. Nummella tarkoitetaan saaristossa ja rannikkoseudulla esiintyvää varpu- tai jäkälävaltaista, puutonta tai lähes puutonta kasvillisuutta. Kalliokedolla tarkoitetaan ohuen maakerroksen peittämillä kalliopinnoilla esiintyviä, laidunnuksen tai niiton muovaamia pienialaisia puuttomia tai vain reunaosiltaan puustoisia niittyjä.

Arvokkaalla perinnebiotoopilla tarkoitetaan perinnebiotooppia, joka on perinnebiotooppien inventoinnissa 2019–2022 ja sitä valmistelleissa inventoinneissa vuodesta 2016 alkaen määritelty valtakunnallisesti tai maakunnallisesti arvokkaaksi perinnebiotoopiksi tai jonka elinvoimakeskus on arvioinut arvoltaan vastaavaksi, ja joka nykytilassaan täyttää arvokkaan perinnebiotoopin määritelmän. Perinnebiotoopin arvon määrityksessä on käytettävä edellä tarkoitetun inventoinnin kriteereitä.

Metsälaitumesta voidaan tehdä maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva ympäristösopimus, jos

Metsälaitumia ovat 3 momentissa tarkoitettujen kohteiden lisäksi vanhat kaskimetsät, joille on tyypillistä koivu- tai leppävaltaisuus ja kaskeamiseen liittyvät kiviröykkiöt sekä laidunkäytöstä poistuneet metsät, joilla on ollut pitkään jatkunut laidunhistoria ja jotka ovat kunnostettavissa 3 momentissa säädetyt edellytykset täyttäväksi metsälaitumeksi.

Sopimusaluetta ei saa muokata, lannoittaa tai käsitellä kasvinsuojeluaineilla. Sopimusalueella ei saa toteuttaa sellaista puuston hakkuuta, joka ei sisälly hoitosuunnitelman mukaisiin luonnon monimuotoisuutta ja maisemaa edistäviin raivauksiin. Elinvoimakeskus voi tapauskohtaisesti sallia vesakon kemiallisen torjunnan kantokäsittelynä tai jättiputken kasvuston kemiallisen torjunnan. Aluetta ei saa ojittaa tai metsittää.

Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevaan ympäristösopimuksen hoitosuunnitelmaan saa sisältyä alueen aitaamista, petoaidan rakentamista ja peruskunnostusraivausta suunnitelman mukaisen hoidon mahdollistamiseksi. Vesistön puoleisia lohkon reunoja ei tarvitse aidata. Aidan on oltava kiinteä aita, joka koostuu tolpista ja vähintään kahdesta langasta tai verkosta ja sen on oltava koko sopimuskauden kestävä. Petoaita on rakennettava siten, että petojen pääsy aidattavalle alueelle estyy. Petoaidan on oltava riistakeskuksen ohjeiden mukainen.

Edellä 1 momentissa tarkoitettuja toimenpiteitä saa toteuttaa kullakin lohkolla korkeintaan kerran sopimuskauden aikana. Yksivuotisia toimenpiteitä saadaan tarvittaessa lisätä hoitosuunnitelmaan sopimuskauden aikana, jos elinvoimakeskus hyväksyy hoitosuunnitelman muutoksen. Edellä mainitut toimenpiteet on toteutettava kalenterivuoden loppuun mennessä.

Peruskunnostusraivauksen saa toteuttaa seuraavan kalenterivuoden 30 päivään huhtikuuta asti.

Maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevaan ympäristösopimuksen hoitotoimenpiteisiin kuuluva laidunnus on toteutettava siten, ettei se aiheuta alueen kasvillisuuden haitallista rehevöitymistä tai maaperän eroosiota. Rehevöitymisen ehkäisemiseksi laidunnettava perinnebiotooppi tai perinnebiotoopiksi kunnostettava alue on erotettava aidalla muista laidunnurmista. Elinvoimakeskus voi tapauskohtaisesti sallia, että laidunnuksessa voidaan pitää sopimuskauden aikana vuoden tauko loispaineen pienentämiseksi tai uhanalaisen lajin säilymisen edistämiseksi.

Elinvoimakeskus voi tapauskohtaisesti sallia vanhan niukkaravinteisen nurmen laidunnuksen yhdessä sellaisen alueen kanssa, jota koskee maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskeva sopimus, jos nurmi ei kuulu sopimuskauden aikana tilan viljelykiertoon eikä sopimusalue ole rehevöitymiselle altis. Sopimusalueita ei saa käyttää pelkästään yölaitumina eikä niitä saa käyttää talvella jaloittelualueena.

Sopiva laidunnuskauden aikainen eläinmäärä tiettyä pinta-alaa kohden (laidunnuspaine) on ympäristösopimusta tehtäessä varmistettava tapauskohtaisesti. Laidunnuspaine on pyrittävä sovittamaan sellaiseksi, että se vastaa mahdollisimman tarkoin laitumen tuottoa. Eläinten lukumäärä tiettyä laidunalaa kohti on sovitettava niin, että eläimet pääsääntöisesti elävät laitumen tuoton varassa ilman lisärehua tai laidunkierto on järjestettävä niin, että laitumen ollessa loppuun syöty eläimet siirretään toiselle laitumelle. Elinvoimakeskus voi tapauskohtaisesti sallia vasikoiden ruokkimisen 1 päivästä elokuuta. Eläimille voidaan antaa kivennäisiä ja vitamiineja, jos ne sisältävät vähän fosforia ja niiden käytöstä ei aiheudu alueen rehevöitymistä. Mikäli kyseessä on rehevöitymiselle altis kohde, sopimuksenteon yhteydessä voidaan määrätä kivennäisten ja vitamiinien sijoituspaikat, ruokintapisteen kattaminen tai muita tarvittavia lisätoimia.

Keskimääräinen eläintiheys hehtaaria kohden erityyppisillä perinnebiotoopeilla arvioidaan koko laidunkauden ajaksi liitteessä 5 määritellyllä tavalla. Liitteessä 5 määritellyistä eläintiheyksistä voidaan poiketa, jos poikkeaminen voidaan perustella sopimusalueen yksilöllisillä olosuhteilla. Jos perinnebiotoopilla laidunnetaan lyhyemmässä jaksossa tai kiertolaidunnuksena, laidunvuorokausien kokonaismäärä on otettava huomioon eläintiheyttä laskettaessa.

Kosteikkojen hoitoa koskeva ympäristösopimus voidaan tehdä kosteikkoalueesta, tulva-alueen tai luonnonmukaistetun uoman tai kaksitasouoman alle jääneestä ja hoitotoimien kohteena olevasta maa-alasta, tulvatasanteesta tai tulvapellosta ja niiden hoidon kannalta riittävästä reuna-alueesta. Ympäristösopimus voidaan tehdä myös pienten kosteikkojen, pohjapatojen, tulvapeltoalueiden ja suon kaltaiseksi alueeksi entiselle turvepellolle perustettujen kosteikkojen hoidosta.

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskeva ympäristösopimus voidaan tehdä itä-, länsi- ja pohjoissuomenkarjan, suomenvuohien, suomenlampaiden, ahvenanmaanlampaiden ja kainuunharmaslampaiden, suomenhevosten ja maatiaiskanojen kasvattamisesta. Viljelijän on pidettävä puhdasrotuisia alkuperäisrotueläimiä sopimuskauden ajan. Alkuperäisrotueläin on puhdasrotuinen, jos se on merkitty kunkin alkuperäisrodun kantakirjan pääosastoon eläinjalostustoiminnasta annetun lain (319/2014) 6 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Viljelijä voi vähentää ympäristösopimukseen kuuluvien eläinten määrää sopimuskauden aikana. Ympäristösopimuksesta poistettavista eläimistä on ilmoitettava kirjallisesti elinvoimakeskukselle 14 kalenteripäivän kuluessa poistamisesta. Korvaus maksetaan niistä ympäristösopimukseen kuuluvista eläimistä, jotka ovat olleet viljelijän hallinnassa koko sopimuskauden ajan tai niitä korvaavista eläimistä. Ympäristösopimukseen kuuluvia eläimiä voi korvata sopimuskauden aikana viljelijän hallinnassa korvaushetkellä olevilla vastaavan rodun eläimillä. Eläin on korvattava 14 kalenteripäivän kuluessa siitä, kun korvattava eläin on poistunut hakijan hallinnasta tai eläin on kuollut. Korvaavan eläimen on oltava ympäristösopimuksen ehtojen mukainen korvaushetkestä lähtien.

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevan ympäristösopimus voidaan tehdä puhdasrotuisista alkuperäisrotueläimistä, joilla on oltava todistus, josta ilmenee polveutuminen. Todistuksen voi antaa eläinjalostustoiminnasta annetun lain 3 §:ssä tarkoitettu kantakirjan pitäjäksi hyväksytty yhteisö.

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevan ympäristösopimuksen kohteena olevien nautojen ja lampaiden on pitänyt tuottaa puhdasrotuinen jälkeläinen kahden vuoden sisällä ennen eläimen sisällyttämistä sopimukseen. Suomenhevosten ja vuohien on pitänyt tuottaa puhdasrotuinen jälkeläinen kolmen vuoden sisällä ennen eläimen sisällyttämistä sopimukseen. Jälkeläisen tuottamiseksi katsotaan se, että eläin on poikinut elävän tai kuolleen jälkeläisen. Alkiotiineytystä tai –luovutusta ei katsota puhdasrotuisen jälkeläisen tuottamiseksi. Maatiaiskanan osalta ympäristösopimukseen kuuluvien kanojen pitää kuulua sopimuskauden alusta lukien Luonnonvarakeskuksen koordinoimaan Maatiaiskanan säilytysohjelmaan. Sopimuksen kohteena olevaan vähintään 20 maatiaiskanan parveen pitää kuulua vähintään yksi maatiaiskukko.

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevaan ympäristösopimukseen sisältyvien lampaiden ja vuohien osalta on oltava ajantasainen jalostussuunnitelma puhdasrotuisten eläinten jalostamiseksi tilalla.

Lampaiden ja vuohien jalostussuunnitelmaan tulee sisältyä:

Jos naudan sukusiitosaste on alle 6,25 prosenttia, siitä voidaan tehdä alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevan ympäristösopimus. Sukusiitosasteen laskennassa on käytettävä kuutta vanhempaispolvea. Edellä 2 momentissa tarkoitettu kantakirjan pitäjäksi hyväksytty yhteisö antaa ympäristösopimukseen sisältyvästä nautaeläimestä sukusiitosastelaskelman.

Alkuperäisrotueläinten kasvattamista koskevan ympäristösopimuksen mukainen korvaus voidaan myöntää eläimestä, joka on tunnistettu ja rekisteröity tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 102 ja 117 artiklassa sekä IV osan I osaston 2 luvun 1 jaksossa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä maaeläimiä pitäviä pitopaikkoja ja hautomoja sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä koskevien sääntöjen osalta annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 22 ja 23 artiklassa, III osan I osaston 1 ja 2 luvussa, II osaston 1 ja 2 luvussa sekä IV osaston 1–3 luvussa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 soveltamissäännöistä tiettyjen pidettävien maaeläinten jäljitettävyyden osalta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/520 3, 13 ja 14 artiklassa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/429, (EU) 2016/1012 ja (EU) 2019/6 soveltamissäännöistä siltä osin kuin on kyse hevoseläinten tunnistuksesta ja rekisteröinnistä sekä tällaisten eläinten tunnistusasiakirjojen mallien vahvistamisesta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/963 9, 11 ja 12 artiklassa säädetyn mukaisesti sekä eläinten tunnistamisesta ja rekisteröinnistä annetun lain mukaisesti. Eläinten tulee olla ilmoitetussa pitopaikassa. Pitopaikan toimijan on noudatettava tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 102 ja 117 artiklassa säädettyä kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitetta.

Viljelijän on korvausta hakiessaan ilmoitettava suomenhevosten ja maatiaiskanojen osalta niiden tavanomainen pitopaikka ja sen muutokset.

Toimenpiteen vähimmäistason vaatimuksena on noudatettava ympäristösopimukseen sisältyvien eläinten osalta:

Ympäristökorvaus voidaan maksaa ympäristösitoumukseen sisältyvistä korvauskelpoisista aloista, jotka on ilmoitettu vuosittain tukihakemuksella Ruokaviraston määräämällä tavalla ja jotka ovat aktiiviviljelijän hallinnassa kyseisenä vuonna Euroopan unionin pinta-alaperusteisia viljelijätukia koskevan vuosittaisen hakemuksen viimeisestä jättämispäivästä hakemuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/2116 soveltamissäännöistä yhteisen maatalouspolitiikan yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/1173 7 artiklassa tarkoitettuun viimeiseen mahdolliseen muutospäivään. Ympäristökorvaus voidaan maksaa pelto- ja puutarhakasvien viljelyksessä olevasta maankäyttölajiltaan peltoa olevasta alasta, joka on eräiden maatalouden pinta-alaperusteisten tukien myöntämisen yleisistä edellytyksistä annetun valtioneuvoston asetuksen 4 §:ssä tarkoitettua maatalousmaata. Aktiiviviljelijä voi vuosittaisessa tukihakemuksessa ilmoittaa, että jonkin peltoalan osalta korvauksen maksua ei haeta, jos eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista annetun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu pinta-alavaatimus silti täyttyy.

Jos aktiiviviljelijä on valinnut 10 §:n 1 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan enintään 20 prosentista ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta. Jos aktiiviviljelijä on valinnut 10 §:n 2 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan enintään 35 prosentista ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta. Jos aktiiviviljelijä on valinnut 10 §:n 3 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen, ympäristökorvausta maksetaan enintään 80 prosentista ympäristösitoumuksen kohteena olevasta korvauskelpoisesta peltoalasta.

Ympäristökorvausta maksetaan tilakohtaisesta ja lohkokohtaisista toimenpiteistä seuraava euromäärä hehtaarilta:

Ympäristökorvausta maksetaan ympäristösopimusten perusteella seuraava euromäärä hehtaarilta: